Kolmas osa lukupäiväkirjasta

Kirjan teksti sai ajattelemaan, että jokaista ei kannata tuomita ensivaikutelman ja ulkokuoren perusteella. Mielipiteitä saa toki olla ihmisistä, mutta ne täytyy olla helposti myös muokattavissa.
Kirjan kirjoitusajankohta on romantiikka, ja se näkyy että kirja on aika romanttinen, koska kirjassa kerrotaan rakkaustarinaa. Kirjassa vanhemmat haluavat tyttäriensä menevän naimisiin. Kirjassa loppu on myös onnellinen, koska kaksi tyttäristä päätyvät naimisiin varakkaiden miesten kanssa.
Nykyaikaisten ihmisten pitäisi ottaa mallia siitä, kuinka voi keskustella tuntemattomienkin ihmisten kanssa.
Minun oli vähän vaikea hahmottaa kirjan tapahtumia ja hahmottaa esimerkiksi kahden varakkaan miehen tekemisiä toisistaan. Esimerkiksi siten, että kumpi oli kiinnostunut ja kenestä tyttäristä he olivat kiinnostuneita. 

Toinen osa lukupäiväkirjasta

Kirjassa ei ole tapahtunut mitään erityisen odottamatonta, tapahtumia oli myös helppo ennalta arvailla. Tekstissä kerrottiin tanssiaisten jälkeisiä tapahtumia ja mutkikkaasta rakkaustarinasta. Yksi tyttäristä, Elizabeth on erittäin sanavalmis ja todella ennakkoluuloinen.
Huomioni kiinnittyi myös kirjassa oleviin kappalejakoihin, jotka ovat todella lyhyet.

Ensimmäinen osa lukupäiväkirjasta

Luen kirjaa nimeltä ylpeys ja ennakkoluulo, jonka Jane Austen on kirjoittanut.
Kirjan alussa kerrotaan perheestä, jossa on isä Bennet, äiti Bennet ja heidän viisi tytärtään myös mainitaan. Herra ja Rouva Bennet puhuvat keskenään siitä, että joku nuori varakas mies on vuokrannut heidän lähistöltään talon.
Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja haluaa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjassa on vaikeaa pysyä tapahtumien perässä, koska ei muista kaikkien henkilöiden nimiä, eikä välttämättä tiedä kenestä kerrotaan.

Poika raidallisessa pyjamassa

Kirjan nimi on poika raidallisessa pyjamassa, jonka John Boyne on kirjoittanut ja suomentajana toimi Laura Beck.
Teoksen miljöö sijoittuu perheen koteihin, jotka sijaitsevat Berliinissä ja Auschwitsissä ja kotien lähimaastoon. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Bruno ja häneen perheeseensä kuuluvat Äiti, Isä ja Gretel-sisko ja myös Brunon uusi paras ystävä Shmuel. Päätapahtumia ovat muun muassa perheen muutto Berliinistä Auschwitziin isän työn perässä, ja kun Bruno ystävystyy samanikäisen pojan kanssa kun hän itse on.
Näkemykseni teoksen teemasta on se, että ketkä tahansa voivat ystävystyä muiden mielipiteistä välittämättä. Ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, eikä uskonnon perusteella luokitella paremmaksi - tai huonommaksi ihmiseksi.
Teos on hyvin vaikuttava, ja saa varmasti monet ihmiset kirjan lukemisen jälkeen miettimään miten asiat on ennen ollut.

Juoni :
Kirjassa on yksi perhe, he asuvat kaikki saman katon alla Berliinissä. Perheessä on Isä, Äiti, Bruno ja Gretel. Perhe joutuu muuttamaan Isän työn takia Auschwitziin, jonka takia lapset joutuvat jättämään ystävänsä taakseen Berliiniin. Bruno oli erittäin surullinen, koska hänellä ei ollut uudessa kodissa kavereita, koska he eivät olleet siskonsa kanssa hyviä kavereita. Bruno sanoi näkevänsä aidan toisella puolella satoja lapsia, mutta häntä harmitti ettei voinut leikkiä heidän kanssaan, koska vanhemmat olivat kieltäneet häntä. Bruno tykkäsi yksin ollessaan tehdä jo Berliinissä löytöretkiä. Kerran Bruno lähti kävelemään aitaa pitkin ja kun hän oli kääntymässä takaisin kotia kohti, hän näki pisteen mistä muodostui vähän ajan kulutta poika. Hän meni juttelemaan pojalle melkein joka päivä, heistä tuli parhaat ystävät. Bruno ja Shmuel eivät pystyneet leikkimään yhdessä, koska Shmuel oli aidan toisella puolella Juutalaisten työleirillä,  joten he vain juttelivat päivästä toiseen. Heillä oli todella erilaiset tottumukset ja päivärutiinit. Kunnes koitti päivä, kun Bruno kuuli Äidin ja Isän keskustelevan muutosta takaisin Berliiniin. Isän kerrottuaan asiasta Brunolle ja Gretelille heillä oli viikko aikaa kunnes he muuttavat takaisin Berliiniin. Bruno meni kertomaan asiastaan salaiselle ystävälleen aidan luokse, ja he olivat surullisia, koska he eivät enää näkisi päivittäin. Viimeistä kertaa kun pojat näkivät he olivat sopineet, että Bruno menee aidan toiselle puolelle, mutta asiat eivät menneetkään ihan suunnittelujen mukaan…

A)

Kirjassa käytetään valtaa Juutalaisia vastaan. Puolaan ja Auschwitziin muuttaessa Brunon talon vieressä meni piikkiaita, jonka toisella puolella asuivat Juutalaiset ja toisella puolella sotilaita ja eniten valtaa omistava natsiupseeri. Juutalaisilla oli kaikilla samanlainen asustus, joka oli raidallinen pyjama. Kun Brunon perhe tarvitsi lasien kiillottajaa, luutnantti Kotler kävi hakemassa aidan toiselta puolen Juutalaispojan, jolla on tarpeeksi pienet kädet kiillotusta helpottaakseen.
Vallankäyttö tekee Juutalaiset surullisiksi, eivätkä he tiedä koskaan milloin tulee käsky mennä auttamaan toisella puolella aitaa asuvia sotilaita.  Vallankäyttö on myös ihmisarvoa loukkaavaa ja alistavaa toista uskontokuntaa kohtaan. Juutalaiset joutuvat asumaan monen ihmisen kanssa pienessä huoneessa, jossa olot olivat todella kurjat.

Myös Brunon perheessä käytetään valtaa hyväksi, koska hänen Isänsä työn perässä koko perhe joutuu muuttamaan pois heidän asumastaan kaupungista. Lasten on jätettävä kaverinsa taakseen eivätkä tiedä palaavatko he milloinkaan takaisin kavereiden luokseen. Lapset eivät voineet vaikuttaa mitenkään muuttoon, eivätkä he voineet myöskään käyttäytyä vastahakoisesti.

Perheessä Äiti myös käyttää valtaa heidän perheessään kotiapulaisia ja Brunoa kohtaan. Hän antaa käskyjä mitä palvelijoiden täytyy tehdä. Äiti myös käskee Brunoa pysymään aidan toisella puolella ja olla keskustelematta aidan toisella puolella asuvien kanssa. Kotiapulaiset tekevät työtään palvellessaan käskyjen antajaa, mutta Bruno ei tottele niin hyvin kuin palvelijat äitinsä käskyjä.



Mielestäni kirja on hyvin kirjoitettu, mielenkiinto säilyi koko kirjan ajan.  Kirjan avulla ymmärtää paremmin, mitä on tapahtunut ennen ja mitä jotkut perheet ja ihmiset ovat joutuneet kärsimään sodan aikaan. Oli surullista lukea pienen pojan näkökulmasta tapahtumia, koska hän ei voinut ymmärtää asioiden vakavuutta.

Riemurahat

  Farssi on yksi draaman alalaji. Farssin juoni on loppua kohden kiihtyvä, ja juoneen liittyy yleensä salaisuus, absurdi tilanne tai väärinkäsitys. Farssissa on yleensä ainakin yksi takaa-ajo kohtaus. Loppu on onnellinen.
 Riemurahoissa oli käynyt väärinkäsitys, oli takaa-ajo tilanne ja loppu oli onnellinen, joten riemurahat oli onnistunut farssina.


Riemurahojen lavastus oli Jean ja Henry Perkensien asunto mistä oli käytössä vain olohuone, siinä oli rappuset yläkertaan ja ovet ulos,keittiöön ja ruokahuoneeseen. Lavastus toimi hyvin, koska olohuone oli tarpeeksi iso ja huoneet riitti juoneen kun ihmisiä ''piiloteltiin''.

Riemurahojen näyttelijöinä näytteli Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijöitä. Päänäyttelijät olivat Jean, Henry, Vick, Bett ja poliisi. Sivuhenkilöinä toimi salapoliisi ja taksikuski bil.
Parhaiten näyttelijöistä jäi mieleen Vick, koska hän oli eniten päähenkilöistä pihalla, koska hänelle ei kerrottu aina kaikkea.

Riemurahat farssi oli todella hauska, siinä ei voinut olla nauramatta useampaan kertaan. 

Juoni oli yksin kertainen : Jean oli valmistamassa kotona miehelleen Henrylle syntymäpäivä illallista ja hän oli kutsunut myös Vickin ja Bettyn syömään. Kun Henry tuli kotiin muutaman viskin jälkeen, hän ei tiennyt miten päin olisi istunut tai miten olisi kertonut vaimolleen hänen uutisensa. Lyhyen hysteerisyyden jälkeen Henry avaa salkun, mikä näytti hänen omalta ulkoa, mutta ei sisältä. Salkussa oli 1 470 000 £ pelkkänä käteisenä. Henry suunnitteli heidän matkaansa kauas pois, mutta vieraiden tuleminen viivästytti pakkaamista ja myös poliisin ja salapoliisin tuleminen heidän kotiinsa ei ollut suunniteltua. Pariskunta ei kerro muille totuutta kuin ystävä pariskunnalle, joten näytelmästä tulee mielenkiintoinen. Se miten he saavat selitettyä tapahtumat, tarvitaan monta keksittyä henkilöä ja pari lasillista viskiä.

Mysteeriset kirjeet

Jännittäviä tapahtumia Lymstockissa

Kirjailija: Agatha Christie
Kirjan nimi: Syyttävä sormi
Ilmestymisvuosi: 1943
Kirjan alkuperäinen nimi: The moving Finger
Kääntäjä: Eva Siikarla
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 248




Syyttävä sormi on yksi monesta Agatha Christien kirjoittamista kirjoista. Agatha Christie oli englantilainen kirjoittaja joka tunnettu ympäri maailmaa varsinkin hänen dekkarikirjojen ansiosta  ja hänen kirjoja on käännetty monelle eri kielelle. Agatha Christien luomat etsivähahmot neiti Marple ja Hercule Poirot ovat myös todella tunnettuja.
Agatha Christie syntyi vuonna 1890 ja menethyi 1976.




Kirjan juoni on hyvin yksinkertainen ja mukaansa vetävä, kirjaan pääsee hyvin mukaan. Kirjaa lukiessaan ei voinut tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja milloin.
Kirjan miljöönä toimii Lymstock, Englanti ja maaseutu. Lymstockissa alkoi tapahtua kummia, alkoi levitä nimettömiä kirjeitä. Kirjeet ei ollut piristäviä, vaan päinvastoin. Kaupungissa alkoi levitä huhua kirjeistä, ja asukkaat pelkäsivät jokainen saavansa sellaisen.  Kirjeiden myötä kaupungissa alkoi tapahtua myös itsemurhia, toinen toisensa jälkeen.
 

Jokainen kaupungissa alkoi miettiä kirjeiden yleistymisen jälkeen kuka olisi syyllinen kyseiseen tapahtumaan ja asukkaista tuli vainoharhaisia ja alkoivat epäilemään jopa omia ystäviään. Heillä oli myös omia teorioita kuka sopisi syylliseksi hyvin. Oli viihdyttävää lukea toisten arvailuja ja teorioita muiden epäilyksistä. Kirjassa alettiin jopa miettiä kun tuli selville, että kirjeet kirjoitettiin kirjoitus koneella, että oliko kirjoittaja käyttänyt yhtä kättä vai kahta, ja montako sormea heillä oli käytössä. Mielenkiintoista oli, että asukkaat uskoivat vain kauniiden ja nuorten ihmisten saavansa vain kirjeitä, koska kuka haluaisi kiusata kauniita ja nuoria ihmisiä, tämä oli myös yksi asukkaiden teoria mysteerin selvittämiseen.



Kirjan kieli oli sujuvaa ja helppolukuista. Kirjassa asukkaiden mielipiteet tuli selvästi esille kirjeen lähettäjästä, ne olivat todenmukaisia ja poliisit ja salapoliisit käyttivät niitä myös hyödyksi. Kirjassa oli myös sanonta mitä asukkaat hokivat kaupungissa: ''ei savua ilman tulta''. Sanonta liittyi kirjeisiin ja niiden jälkeen tapahtuviin itsemurhiin. 



Syyttävä sormi on todella dekkarimainen ja siinä on dekkariin vaadittavat ominaisuudet. On mielenkiintoista lukea kirjaa missä tapahtuu kokoajan jotain kummallista ja outoa, sellaista mikä ei ole normaalia.




Kirja oli jännittävä loppuun asti, kirja ei ole turhaan Agatha Christien oma suosikki kirja. Suosittelen kirjaa kaikille dekkareista kiinnostuneille.

tietokirja Huussi

HUUSSI = toiselta nimeltään kuivakäymälä

Huussit ovat yleisiä kesämökeillä, se on ulkorakennus jonne mennään tekemään tarpeet. Ne ovat vielä tänäkin päivänä todella yleisiä, vaikka ne ovat olleet jo pitkään käytössä.
   Huussit ovat kehittyneet vuosien varrella. Niitä on erilaisia esimerkiksi puisia ja muovisia. Huusseissa ei ole käytettävissä vettä ja sen takana on huoltotilat, josta se päästään tyhjentämään tarvittaessa. Huussi ei ole alkuperältään suomalainen. Eri kulttuureissa huussit ovat erilaisia.
   Ihmisillä sattaa olla ennakkoluuloja huusseista. Kuvitellaan, että huussit olisivat haisevia ja likaisia, mutta näin ei välttämättä ole. Huussit voivat olla todella miellyttäviä. Hajujen estämiseksi käytetään kariketta ja ilmanraikastimia. Myös riittävä tyhjentäminen pitää sen raikkaana.
 
       Kirjasta saimme tietoa esimerkiksi huussin historiasta ja kirjassa muun muassa oli huussin rakentamisohjeet.

Tietokirjamme oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen. Se oli helppolukuinen ja siinä oli paljon kuvia. Kuvien käyttäminen kirjassa havainnollisti hyvin mihin huussit yleensä rakennetaan ja loi hyvin selkeän kuvan huussista ja sen mahdollisesta sisustuksesta.

Kirjan ulkoasu:
Ulkoasusta selviää kuka tai ketkä ovat kirjoittaneet kirjan. Kirjan ulkoasussa näkyy huussin kuva ja sen takakannessa lukee perustietoa kirjan tiedoista.

Netistä saimme lisää tietoa huussista:
Suomen kielen sana huussi tulee ruotsin kielestä. Jokaisen maiden huussi-nimitys ei tarkoita huussia, vaan sille on eri nimityksiä.

Huussit sijaitsevat mahdollisimman kaukana vesilähteistä kastumisen välttämiseksi jotta ne eivät saastu. Sen takia ne useasti sijaistee metsässä.

Hajuhaittojen välttämiseksi on myös muita keinoja mitä aiemmin luultiin, huusseja pidetään erillään pääkulkuteistä hajuhaittojen minimoimiseksi.
Nykyään huussissa käytetään normaalia vessapaperia, ennen käytössä oli erilaiset puiden lehdet.

Huussit ovat kylmiä, koska seinät ovat yleensä pelkästään puuta, eikä ole mitään eristeitä, joten ne suojaavat vain tuulelta ja sateelta osittain, sen takia pakkasella ulkohuussit eivät ole miellyttäviä.

Lähteenä käytimme kuvissa: googlen kuvahaku
Tekstissä: Huussi- tietokirja, wikipedia ja omat tiedot