Poika raidallisessa pyjamassa

Kirjan nimi on poika raidallisessa pyjamassa, jonka John Boyne on kirjoittanut ja suomentajana toimi Laura Beck.
Teoksen miljöö sijoittuu perheen koteihin, jotka sijaitsevat Berliinissä ja Auschwitsissä ja kotien lähimaastoon. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Bruno ja häneen perheeseensä kuuluvat Äiti, Isä ja Gretel-sisko ja myös Brunon uusi paras ystävä Shmuel. Päätapahtumia ovat muun muassa perheen muutto Berliinistä Auschwitziin isän työn perässä, ja kun Bruno ystävystyy samanikäisen pojan kanssa kun hän itse on.
Näkemykseni teoksen teemasta on se, että ketkä tahansa voivat ystävystyä muiden mielipiteistä välittämättä. Ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, eikä uskonnon perusteella luokitella paremmaksi - tai huonommaksi ihmiseksi.
Teos on hyvin vaikuttava, ja saa varmasti monet ihmiset kirjan lukemisen jälkeen miettimään miten asiat on ennen ollut.

Juoni :
Kirjassa on yksi perhe, he asuvat kaikki saman katon alla Berliinissä. Perheessä on Isä, Äiti, Bruno ja Gretel. Perhe joutuu muuttamaan Isän työn takia Auschwitziin, jonka takia lapset joutuvat jättämään ystävänsä taakseen Berliiniin. Bruno oli erittäin surullinen, koska hänellä ei ollut uudessa kodissa kavereita, koska he eivät olleet siskonsa kanssa hyviä kavereita. Bruno sanoi näkevänsä aidan toisella puolella satoja lapsia, mutta häntä harmitti ettei voinut leikkiä heidän kanssaan, koska vanhemmat olivat kieltäneet häntä. Bruno tykkäsi yksin ollessaan tehdä jo Berliinissä löytöretkiä. Kerran Bruno lähti kävelemään aitaa pitkin ja kun hän oli kääntymässä takaisin kotia kohti, hän näki pisteen mistä muodostui vähän ajan kulutta poika. Hän meni juttelemaan pojalle melkein joka päivä, heistä tuli parhaat ystävät. Bruno ja Shmuel eivät pystyneet leikkimään yhdessä, koska Shmuel oli aidan toisella puolella Juutalaisten työleirillä,  joten he vain juttelivat päivästä toiseen. Heillä oli todella erilaiset tottumukset ja päivärutiinit. Kunnes koitti päivä, kun Bruno kuuli Äidin ja Isän keskustelevan muutosta takaisin Berliiniin. Isän kerrottuaan asiasta Brunolle ja Gretelille heillä oli viikko aikaa kunnes he muuttavat takaisin Berliiniin. Bruno meni kertomaan asiastaan salaiselle ystävälleen aidan luokse, ja he olivat surullisia, koska he eivät enää näkisi päivittäin. Viimeistä kertaa kun pojat näkivät he olivat sopineet, että Bruno menee aidan toiselle puolelle, mutta asiat eivät menneetkään ihan suunnittelujen mukaan…

A)

Kirjassa käytetään valtaa Juutalaisia vastaan. Puolaan ja Auschwitziin muuttaessa Brunon talon vieressä meni piikkiaita, jonka toisella puolella asuivat Juutalaiset ja toisella puolella sotilaita ja eniten valtaa omistava natsiupseeri. Juutalaisilla oli kaikilla samanlainen asustus, joka oli raidallinen pyjama. Kun Brunon perhe tarvitsi lasien kiillottajaa, luutnantti Kotler kävi hakemassa aidan toiselta puolen Juutalaispojan, jolla on tarpeeksi pienet kädet kiillotusta helpottaakseen.
Vallankäyttö tekee Juutalaiset surullisiksi, eivätkä he tiedä koskaan milloin tulee käsky mennä auttamaan toisella puolella aitaa asuvia sotilaita.  Vallankäyttö on myös ihmisarvoa loukkaavaa ja alistavaa toista uskontokuntaa kohtaan. Juutalaiset joutuvat asumaan monen ihmisen kanssa pienessä huoneessa, jossa olot olivat todella kurjat.

Myös Brunon perheessä käytetään valtaa hyväksi, koska hänen Isänsä työn perässä koko perhe joutuu muuttamaan pois heidän asumastaan kaupungista. Lasten on jätettävä kaverinsa taakseen eivätkä tiedä palaavatko he milloinkaan takaisin kavereiden luokseen. Lapset eivät voineet vaikuttaa mitenkään muuttoon, eivätkä he voineet myöskään käyttäytyä vastahakoisesti.

Perheessä Äiti myös käyttää valtaa heidän perheessään kotiapulaisia ja Brunoa kohtaan. Hän antaa käskyjä mitä palvelijoiden täytyy tehdä. Äiti myös käskee Brunoa pysymään aidan toisella puolella ja olla keskustelematta aidan toisella puolella asuvien kanssa. Kotiapulaiset tekevät työtään palvellessaan käskyjen antajaa, mutta Bruno ei tottele niin hyvin kuin palvelijat äitinsä käskyjä.



Mielestäni kirja on hyvin kirjoitettu, mielenkiinto säilyi koko kirjan ajan.  Kirjan avulla ymmärtää paremmin, mitä on tapahtunut ennen ja mitä jotkut perheet ja ihmiset ovat joutuneet kärsimään sodan aikaan. Oli surullista lukea pienen pojan näkökulmasta tapahtumia, koska hän ei voinut ymmärtää asioiden vakavuutta.

Riemurahat

  Farssi on yksi draaman alalaji. Farssin juoni on loppua kohden kiihtyvä, ja juoneen liittyy yleensä salaisuus, absurdi tilanne tai väärinkäsitys. Farssissa on yleensä ainakin yksi takaa-ajo kohtaus. Loppu on onnellinen.
 Riemurahoissa oli käynyt väärinkäsitys, oli takaa-ajo tilanne ja loppu oli onnellinen, joten riemurahat oli onnistunut farssina.


Riemurahojen lavastus oli Jean ja Henry Perkensien asunto mistä oli käytössä vain olohuone, siinä oli rappuset yläkertaan ja ovet ulos,keittiöön ja ruokahuoneeseen. Lavastus toimi hyvin, koska olohuone oli tarpeeksi iso ja huoneet riitti juoneen kun ihmisiä ''piiloteltiin''.

Riemurahojen näyttelijöinä näytteli Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijöitä. Päänäyttelijät olivat Jean, Henry, Vick, Bett ja poliisi. Sivuhenkilöinä toimi salapoliisi ja taksikuski bil.
Parhaiten näyttelijöistä jäi mieleen Vick, koska hän oli eniten päähenkilöistä pihalla, koska hänelle ei kerrottu aina kaikkea.

Riemurahat farssi oli todella hauska, siinä ei voinut olla nauramatta useampaan kertaan. 

Juoni oli yksin kertainen : Jean oli valmistamassa kotona miehelleen Henrylle syntymäpäivä illallista ja hän oli kutsunut myös Vickin ja Bettyn syömään. Kun Henry tuli kotiin muutaman viskin jälkeen, hän ei tiennyt miten päin olisi istunut tai miten olisi kertonut vaimolleen hänen uutisensa. Lyhyen hysteerisyyden jälkeen Henry avaa salkun, mikä näytti hänen omalta ulkoa, mutta ei sisältä. Salkussa oli 1 470 000 £ pelkkänä käteisenä. Henry suunnitteli heidän matkaansa kauas pois, mutta vieraiden tuleminen viivästytti pakkaamista ja myös poliisin ja salapoliisin tuleminen heidän kotiinsa ei ollut suunniteltua. Pariskunta ei kerro muille totuutta kuin ystävä pariskunnalle, joten näytelmästä tulee mielenkiintoinen. Se miten he saavat selitettyä tapahtumat, tarvitaan monta keksittyä henkilöä ja pari lasillista viskiä.